Sovintoon elämän kanssa -sielunhoitoterapiamallin kuvaus
Sovintoon elämän kanssa -sielunhoitoterapiamallin teoreettisena pohjana ovat E. Eriksonin psykososiaalisen kehityksen teoria, J. Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria, Maslowin tarvehierarkia, trauma- ja kriisipsykologia, kognitiivis-behavioraalisen (CBT), voimavarakeskeisen ja narratiivisen terapian ajattelutapa sekä Larry Crabbin ja Dan Allenderin luoma Connecting Hearts -sielunhoitomalli. Mallia on lähdetty kehittämään RE -sielunhoitoterapiamallin pohjalta, ja sitä ovat olleet tekemässä sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Saara Kinnunen, jonka kirja Sovintoon elämän kanssa on taustamateriaalina, sekä RE-sielunhoitoterapeutti, -kouluttaja, MMM Leena Junnila. He ovat myös osallistuneet kanadalaisen Institute of Biblical Counselling International (Providence Theological Seminary):n raamatullisen sielunhoitotyön koulutukseen, joka on mallin sielunhoidollisen puolen pohjana.
Tässä terapeuttisen sielunhoidon mallissa pyritään poistamaan ihmisen psyykkisen ja hengellisen kasvun esteitä ja rajoituksia, jotta tämä voisi paremmin päästä elämään sitä merkityksellistä ja rikasta elämää, jonka Jumala on hänelle tarkoittanut, ja voisi vahvistua suhteessa Jumalaan, itseensä ja toisiin ihmisiin.
Ensimmäisenä tavoitteena on luoda turvallinen työskentelysuhde asiakkaan ja terapeutin välille, jonka rakentumisessa asiakkaan tarinan kuunteleminen ja arvostaminen sekä Jumalan läsnäolo ovat oleellisimpia tekijöitä. Turvallisen vuorovaikutuksen perustana on asiakkaan, sielunhoitoterapeutin ja Jumalan välinen kolmiosuhde (triadinen suhde), jossa Jumala nähdään suvereenina rakkauden, elämän, turvan ja terveyden lähteenä asiakkaan ja terapeutin yläpuolella, ja terapeutti Jumalan rakkauden kanavana. Vaikeuksissa olevaa ihmistä pyritään auttamaan kohtaamaan ensin tämänhetkisen elämänsä ongelmat ja sitten merkittävien aikaisempien elämänkokemustensa tuottamat pettymykset ja kipu, jotka yleensä ovat tämänhetkisten vaikeuksien taustalla.
Aikaisemman elämän tarkastelussa voidaan käyttää narratiivisuuteen perustuvaa elämänkaarityöskentelyä. Lapsuuskokemusten käsittelyssä kiinnitetään erityistä huomiota asiakkaan varhaisiin kiintymyssuhteisiin ja siihen, miten hänen kolme perustavaa kaipaustaan on näissä suhteissa tullut kuulluksi. Mainitut kolme tärkeää kaipausta ovat 1. saada liittyä ja kuulua perheeseensä, 2. saada olla omana persoonanaan rakastettu ja hyväksytty ja 3. saada kokea omien tekojen ja ajatusten arvostusta ja merkityksellisyyttä. Tässä vaiheessa asiakasta rohkaistaan uskaltautumaan kipeiden pettymystensä tuottamaan kokemukseen uhrina olemisesta. Siinä hän tarvitsee rinnallakulkijaa, tunteiden jakajaa ja säätelijää, kannattelijaa ja lohduttajaa sekä hengellistä tukea, kuten Jeesuksen ristiä, jolla Hän on kärsinyt ja kantanut meidän kipumme ja voittanut niiden vallan. Tämä on terapiaprosessin kriittisin vaihe, jonka toteutuminen edellyttää suurta turvallisuutta ja luottamusta, mutta tuottaa myös onnistuessaan merkittävää voimavarojen vapautumista, iloa, uskon ja toivon vahvistumista, jotka antavat avunhakijalle rohkeutta edetä prosessissaan.
Voimavaroja vapautuu myös anteeksiantamisen seurauksena, jota tarvitaan, kun itseä vastaan tehdyt rikkomukset ja niiden seuraukset tulevat esiin. Anteeksiantamisen prosessi voi kestää pitkäänkin muun työskentelyn ohessa. Jos asiakkaan sydämen tuntoja ja syvää kipua purettaessa käy ilmi, että hänellä on käsittelemättömiä tai kesken jääneitä trauman, kriisin tai surun kokemuksia, häntä autetaan eteenpäin näiden käsittelyssä. Vaikeat traumakokemukset saattavat vaatia asiakkaan ohjaamista erityissairaanhoitoon (psykiatria, traumaterapia). Näin toimitaan muulloinkin aina, jos sielunhoitoterapeutti havaitsee asiakkaan tarvitsevan apua, joka edellyttää suurempaa asiantuntemusta.
Seuraavassa vaiheessa tutkitaan, miten koetut pettymykset ovat vaikuttaneet asiakkaan uskomuksiin itsestään, muista, elämästä ja Jumalasta sekä hänen elämänstrategiaansa ja suhdetyyleihinsä. Näitä pyritään prosessissa tiedostamaan, kyseenalaistamaan ja korjaamaan terveeseen, Jumalan mielen mukaiseen suuntaan. Apuna käytetään kognitiivis-behavioraalisen terapian menetelmiä sekä lempeää ohjausta raamatullisiin tavoitteisiin. Tässä vaiheessa avunhakijan haasteena on uskaltaa nähdä omat synnilliset reaktionsa, tiedostaa oma vastuunsa ja haluta tehdä parannusta näissä. Näin hän etenee uhrin asemasta vastuulliseksi toimijaksi. Asiakas tarvitsee tähän kyetäkseen paljon armon ja anteeksisaamisen vakuutusta, ja hän voi myös konkreettisesti saada ripin ja synninpäästön sielunhoitoterapeutilta. Masennukseen taipuvaisen asiakkaan negatiivisia automaattisia ajatuksia kartoitetaan ja häntä autetaan tunnistamaan noidankehän käynnistyminen, jotta hän saisi sen pysähtymään ajoissa.
Seuraavassa vaiheessa tarkastellaan asiakkaan tahdon ja rajojen mahdollisia vahvistamistarpeita, elämän valintoja sekä Jumala-suhteen tilaa. Asiakasta autetaan tiedostamaan omat tavoitteensa elämässä ja tarkistamaan niitä niin, että ne vievät häntä kohti intohimoista, aitoa elämää ja riippuvuutta Jumalaan kaikissa lohdun, turvan ja merkityksen tarpeissa. Häntä autetaan vahvistamaan omia rajojaan, omaa aitoa minäänsä, tahtoaan ja omia voimavarojaan sekä toteuttamaan unelmiaan. Asiakas saattaa näin pitkälle päästyään alkaa tiedostamattaan odottaa Jumalan palkitsevan häntä kuuliaisuudestaan sillä tavoin, ettei hänelle enää tulisi merkittäviä pettymyksiä elämässään. Kun näitä väistämättä edelleen tulee, etenkin jos hän on ottanut haasteen vastaan vähentää itseä suojelevia käyttäytymistapojaan, suostunut haavoittuvaksi ja lähtenyt rohkeammin rakastamaan ihmisiä ympärillään, hän on vaarassa pettyä Jumalaan ja vetäytyä läheisestä, luottavaisesta suhteesta Häneen. Asiakasta ohjataan näkemään oma henkilökohtainen tarinansa osana Jumalan suurempaa tarinaa maailmassa, jolloin hän voi löytää mielekkyyttä niillekin kohdille omassa elämässään, jotka ovat vaikeita ymmärtää ja hyväksyä.
Tavoitteena on tässä vaiheessa Jumala-suhteen vahvistuminen niin, että luottamus säilyy silloinkin, kun kärsimys jatkuu, ja ihmiset ympärillä tuottavat tuskaa. Haasteena on silloin myös jatkuva anteeksiantamisen opettelu ihmisille, jotka tuottavat pettymyksiä. Maailman tuottama kipu ja yksinäisyys voivat parhaimmillaan viedä ihmistä läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa. Asiakasta ohjataan pysymään elävänä, tuntevana ja haavoittuvana, vahvistamaan riippuvuuttaan Jumalasta, ja varomaan etsimästä lohtua ja turvaa omista vanhoista itseriittoisista omavanhurskaista ratkaisuistaan tai riippuvuuksistaan. Tavoitteena on vahvistunut luottamus Jumalaan ja Hänen hallintavaltaansa, kiitosmieli ja palvonta sekä läheinen rakastava yhteys toisten Jumalan ihmisten kanssa. Nämä tuovat ihmiselle iloa, elävyyttä, rauhaa ja tarkoituksellisuuden kokemusta, joiden varassa hänen elämänsä on niin siunattua ja hyvää kuin se maan päällä on mahdollista.