Sovintoon elämän kanssa -sielunhoitoterapiamallin kuvaus
Sovintoon elämän kanssa – sielunhoitoterapiamallin teoreettisena pohjana ovat E. Eriksonin psykososiaalisen kehityksen teoria, J. Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria, Maslowin tarvehierarkia, trauma- ja kriisipsykologia, kognitiivisen terapian, voimavarakeskeisen ja narratiivisen terapian ajattelutapa. Mallia ovat olleet tekemässä sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Saara Kinnunen, jonka kirja Sovintoon elämän kanssa on taustamateriaalina, sekä sielunhoitoterapeutti, -kouluttaja, MMM Leena Junnila. He ovat myös osallistuneet kanadalaisen Institute of Biblical Counselling Internationalin raamatullisen sielunhoidon koulutukseen, josta on saatu vaikutteita mallin sielunhoidolliseen puoleen.
Tässä terapeuttisen sielunhoidon mallissa pyritään poistamaan ihmisen psyykkisen ja hengellisen kasvun esteitä ja rajoituksia, jotta tämä voisi paremmin päästä elämään sitä merkityksellistä ja rikasta elämää, jonka Jumala on hänelle tarkoittanut ja voisi vahvistua suhteessa Jumalaan, itseensä ja toisiin ihmisiin.
Ensimmäisenä tavoitteena on luoda turvallinen työskentelysuhde asiakkaan ja terapeutin välille, jonka rakentumisessa asiakkaan tarinan kuunteleminen ja arvostaminen sekä Jumalan läsnäolo ovat oleellisimpia tekijöitä. Turvallisen vuorovaikutuksen perustana on asiakkaan, terapeutin ja Jumalan välinen kolmiosuhde, jossa Jumala nähdään suvereenina rakkauden, elämän, turvan ja terveyden lähteenä, ja terapeutti Jumalan rakkauden kanavana. Vaikeuksissa olevaa ihmistä autetaan kohtaamaan ensin tämänhetkisen elämänsä ongelmat, joiden käsittelyyn käytettävä aika riippuu asiakkaan tilanteesta. Tämän jälkeen paneudutaan hänen merkittävien aikaisempien elämänkokemustensa tuottamiin pettymyksiin ja kipuun, jotka yleensä ovat tämänhetkisten vaikeuksien taustalla.
Aikaisemman elämän tarkastelussa voidaan käyttää narratiivisuuteen perustuvaa elämänkaarityöskentelyä. Lapsuuskokemusten käsittelyssä kiinnitetään erityistä huomiota asiakkaan varhaisiin kiintymyssuhteisiin ja siihen, miten hänen kolme perustavaa kaipaustaan ovat näissä suhteissa tulleet kuulluiksi. Nämä kolme tärkeää kaipausta ovat: saada liittyä ja kokea yhteyttä, saada olla omana persoonanaan rakastettu ja hyväksytty, ja saada kokea omien tekojensa ja ajatustensa arvostusta ja merkityksellisyyttä. Tässä vaiheessa asiakasta rohkaistaan kohtaamaan tilanteet, joissa hän on joutunut vääränlaisen kohtelun uhriksi tai jäänyt vaille jotain kipeästi tarvitsemaansa. Siinä hän tarvitsee rinnallakulkijaa, tunteiden jakajaa ja säätelijää, kannattelijaa ja lohduttajaa. Sielunhoitoterapeutti voi auttaa asiakasta viemään kipuaan Jeesuksen kannettavaksi. Hän on ristillä kärsinyt ja kantanut myös meidän tuskamme. Hänen myötätuntonsa ja myötäkärsimisensä tuo tähän vaiheeseen uuden ulottuvuuden verrattuna pelkkään inhimilliseen lohdutukseen. Näitä asioita sanallistetaan siinä määrin kuin asiakas on siihen valmis.
Kun asiakas tutkii omaa historiaansa, häntä vastaan tehdyt rikkomukset ja niiden seuraukset voivat tuoda esiin katkeruutta tekijöitä kohtaan. Tämä johtaa asiakkaan anteeksiantamisen haasteen eteen. Anteeksiantamisen prosessi voi kestää pitkäänkin muun työskentelyn ohessa, mutta anteeksiannon toteutuminen vapauttaa ihmisen voimavaroja. Jos asiakkaan syvää kipua purettaessa käy ilmi, että hänellä on käsittelemättömiä tai kesken jääneitä trauman, kriisin tai surun kokemuksia, häntä autetaan eteenpäin niiden käsittelyssä. Vaikeat traumakokemukset saattavat vaatia asiakkaan ohjaamista terveydenhuollon palvelujen piiriin. Näin toimitaan muulloinkin aina, jos sielunhoitoterapeutti havaitsee asiakkaan tarvitsevan apua, joka edellyttää psykiatrian tai muun alueen erityisosaamista.
Seuraavassa vaiheessa tutkitaan, miten koetut pettymykset ovat vaikuttaneet asiakkaan uskomuksiin itsestään, muista ihmisistä, elämästä ja Jumalasta sekä hänen elämänstrategiaansa ja suhdetyyleihinsä. Näitä pyritään prosessissa tunnistamaan, kyseenalaistamaan ja korjaamaan terveeseen, Jumalan mielen mukaiseen suuntaan. Apuna käytetään kognitiivisen terapian menetelmiä sekä lempeää ohjausta raamatullisiin tavoitteisiin. Tässä vaiheessa avunhakijan haasteena on uskaltaa nähdä omat väärät reaktionsa ja menettelytapansa, tiedostaa oma vastuunsa ja halu lähteä muutoksen tielle. Näin hän etenee uhrin asemasta vastuulliseksi toimijaksi. Oma anteeksisaamisen ja armon kokemus, johon voidaan tarvita myös konkreettinen rippi ja synninpäästö, auttavat ihmistä eteenpäin elämän muutoksessa.
Seuraavassa vaiheessa tarkastellaan asiakkaan oman identiteetin, tahdon ja rajojen vahvistamistarpeita, elämän valintoja sekä Jumala-suhteen tilaa. Häntä autetaan tiedostamaan omat tavoitteensa ja arvonsa sekä tarkistamaan niitä niin, että ne vievät häntä kohti aitoa elämää ja tervettä riippuvuutta Jumalasta kaikissa lohdun, turvan ja merkityksen tarpeissa. Häntä autetaan vahvistamaan omia rajojaan, omaa minäänsä, tahtoaan ja omia voimavarojaan sekä toteuttamaan unelmiaan. Asiakas saattaa näin pitkälle päästyään alkaa tiedostamattaan odottaa, että elämä jo olisi helpompaa ja eikä uusia merkittäviä pettymyksiä enää tulisi. Kun pettymyksiä ja jopa kärsimystä väistämättä edelleen tulee, etenkin jos hän on uskaltautunut vähentämään itseä suojelevia käyttäytymistapojaan, suostunut haavoittuvaksi ja lähtenyt rohkeammin rakastamaan ihmisiä ympärillään, hän saattaa olla vaarassa pettyä Jumalaan ja vetäytyä läheisestä, luottavaisesta suhteesta Häneen. Tässä vaiheessa asiakasta voidaan auttaa ymmärtämään oma henkilökohtainen tarinansa osana Jumalan suurempaa tarinaa ja suunnitelmaa maailmassa, jolloin hän voi löytää mielekkyyttä niillekin kohdille omaa elämäänsä, jotka ovat vaikeita ymmärtää ja hyväksyä.
Tavoitteena on tässä vaiheessa Jumala-suhteen vahvistuminen niin, että luottamus säilyy silloinkin, kun kärsimys jatkuu ja ihmiset ympärillä tuottavat tuskaa. Jatkuva valmius anteeksiantamiseen on hyvä pohja kristityn elämälle. Maailman tuottama tuska ja yksinäisyys voivat parhaimmillaan myös viedä ihmistä lähemmäs Jumalaa. Asiakasta ohjataan pysymään elävänä, tuntevana ja haavoittuvana sekä vahvistamaan turvautumistaan Jumalaan. Tavoitteena on entistä lujempi luottamus Jumalaan ja Hänen hallintavaltaansa, kiitosmieli sekä rakastava läheinen yhteys toisten Jumalan ihmisten kanssa seurakunnassa. Nämä tuovat ihmiselle iloa, rauhaa ja tarkoituksellisuuden kokemusta, joiden varassa hänen elämänsä on niin siunattua ja hyvää kuin se maan päällä on mahdollista.
